Ilmari Helomaan tervehdyspuhe 26.3.1951


Arv.läsnäolijat   

Väliaikaisen sukutoimikunnan puolesta lausun Teidät kaikki sydämellisesti
tervetulleiksi tähän sukumme ensimmäiseen yhteiseen tilaisuuteen.

Hyvät sukulaiset.

Rauman maalaiskunnassa, n. 6 km. Rauman kaupungista, Turkuun johtavan valtamaantien varrella on Unajan kylä. Tällä seudulla, joka on ollut muinaissuomalainen kauppapaikka jo aikaisin keskiajalla, ennen kuin Rauman kaupunkia olikaan, ovat sukumme vanhimpien tunnettujen esi-isien asuinsijat olleet. Siellä on nykyisen maantien ja merenrannan välissä, lähellä maantietä korkealla, kohdalla esi-isiemme 1700-luvulla viljelemä Helon talo. Tämän talon isäntien jälkeläisistä Emanuel Hellman sitten aikanaan 1600-luvun alkupuolella tuli lähettyvillä olevaan Kulamaan kylään meni siellä naimisiin Virkun talon tyttären Liisan kanssa ja muodosti osasta Virkun talon tiluksia Helkkilän talon. Tämän Emanuelin jälkeläisiä tai heidän perheenjäseniään me täällä kaikki olemme.

Näistä ajoista on vierähtänyt paljon aikaa. Emanuel Hellmannin jälkeläiset ovat ehtineet jo kolmanteen, neljänteen, jopa viidenteenkin polveen. Aikojen kuluessa suku on haaraantunut ja hajaantunut ympäri maata, Helkkilä on kauan ollut vieraissa käsissä ja nyt on jo tilanne sellainen että Emanuel Hellmanin jälkeläisistä vain suhteellisen harvat enää tuntevat toisensa ja useimmat eivät liene milloinkaan käyneet suvun syntysijoilla eikä kaikilla liene edes tietoa siitä, missä nämä ovat sijainneet.

Meillä on sukumme entisistä jäsenistä suhteellisen runsaasti tietoja. Mehän pääsemme tiedoissa virallisten asiakirjojen perusteella Emanuel Hellmanista isästä isään 5 polvea taaksepäin, 1600-luvun lopulle saakka. Me E. H:n poikien lastenlapset, joita täällä on lukuisia, olemme vanhimmasta etunimeltään tunnetusta esi-isästämme lukien siten jo yhdeksättä polvea, meidän lapsemme kymmenettä ja joidenkin kohdalta päästään jo jopa yhdenteentoista polveen.

Suvun kokonaisuudellahan ei enää nykyisin ole sellaista merkitystä kuin sillä on vanhempina aikoina ollut, mutta oma mielenkiintonsa sentään lienee tietoisuudella siitä, keitä sukuumme kuuluu, keitä ovat olleet edeltäjämme, millaisisa oloissa he ovat aikoinaan eläneet ja mitä saaneet aikaan.

Väistämätön tosiasia on, että pitemmälle mitä aikaa kuluu, sitä useammat joutuvat siirtymään sinne, mistä ei paluuta ole, ja että heidän mukanaan aina menee sukutietoutta maan poveen, Jouduin osaltani varsin kouraantuntuvasti toteamaan tämän kolmisen vuotta sitten. Olin silloin, 1948, aikonut pääsiäisenä käväistä vanhempieni luona, jotka silloin asuivat Eurajoella, ja isäni jaa minä olimme suunnitelleet matkani yhteydessä yhteistä pikakäyntiä melko lähellä, Rauman maalaiskunnassa, siis naapuripitäjässä, Unajassa ja Kulamaalla, oleville suvun vanhoille asuinsijoille, mutta isäni saatua vähän ennen sitä pääsiäistä odottamatta kut¬sun pois tästä maailmasta, matka suvun kotikyliin yhdessä hänen, seudut tuntevan kanssa, jäi tekemättä, ja on tekemättä vieläkin, vaikka esim. Rauman kaupunki on minulle varsin tuttu.

Elämän kiertokulun tällä tavoin jatkuessa on oma merkityksensä jääkeentuleville polville niillä muistiinpanoilla, joita eräät suvun jo poismenneet jäsenet ovat jälkeensä jättäneet. Keskusteluissa suvun jäsenten kesken on voitu todeta, että tällaisia muistiinpanoja on useilla sukumme jäsenillä hallussaan, ja suurelta osaltaan nämä muistiinpanot varmaan sisältävät tietoja, jotka olisivat mielenkiintoisia muillekin suvun jäsenille kuin sille, jonka hallussa ne ovat, joten olisi kovin suotavaa, että ne saataisiin sopivalla tavalla monistetuiksi ja muidenkin käytettäviksi.

Joutuessamme käymään Rauman muistorikkaalla hautausmaalla, jossa m.m. esivanhempamme Emanuel ja Liisa Hellman sekä heidän poikansa Kustaa ja Juho ovat saaneet viimeisen leposijansa, emme voi välttyä mielipahalta
kulkiessamme Emanuel ja Liisa Helmanin hautapaikkojen ohi. Nämä haudat olivat vielä lapsuudessani, sen muistan, merkityt isoisäni hoitamilla yksinkertaisilla puuristeillä, mutta puuristit ovat nyttemmin, hautausmaan uudelleen järjestelyjen yhteydessä, hävitetyt ja hautojen alue parempien muistomerkkien puuttuessa on käytetty uudelleen hautaamiseen. Tätä esivanhempiemme hautojen häviämistä ei olisi päässyt tapahtumaan, jos suvun jäsenten kesken olisi ollut riittävää yhteistoimintaa, niin että haudoille olisi ajoissa laitettu pysyvämmät muistomerkit.

Tällaisista sukumme jäseniä yhteisesti kiinnostavista asioista on usein ollut keskustelua suvun eri jäsenten kesken ja etenkin suvun vanhimman elossa olevan jäsenen, lehtori Onni E. Helkiön kanssa. Näiden yksityisluontoisten keskustelujen perusteella kokoontui 8/3-49 luokseni eräitä suvun jäseniä varta vasten keskustelemaan näistä asioista. saapuvilla oli suvun vanhimpana jäsenenä Onni E. Helkiö, ja hänen pyynnöstään toisena Kustaa Hellmanin sukuhaaraa edustavana maatal. ja metsät. tri Antero Piha. Samuli Hellmanin sukuhaarasta olivat mukana rouva Ilma Orkamo joka toimensa vuoksi on ollut tilaisuudessa tutkimaan omankin sukumme menneisyyttä, ja dipl. ins. Antti Riihimäki sekä Juho Hellman-Helomaan sukuhaarasta rautat. jaksonpäällikkö Veikko Helomaa ja allekirjoittanut.

Kun saapuvilla olevat olivat yksimielisiä siitä, että yhteistoimintaa sukumme jäsenten keskinäisen tuntemuksen ja yhteyden ylläpitämiseksi sekä sukumuistojen säilyttämiseksi ja elvyttämiseksi kaivattiin, päätimme omin valtuuksinemme toimia toistaiseksi jonkinlaisena väliaikaisena toimikuntana ja ryhtyä ottamaan yhteyttä muihin suvun jäseniin. Ensimmäisenä tehtävänä oli laatia luettelo e.m. sukuhaarojen elossa olevista jäsenistä ja selvittää heidän osoitteensa. Kun täten oli päästy alkuun, lähetimme liikkeelle ensimmäiset kirjelmät, joissa pyydettiin henkilötietoja suvun jäsenistä ja tunnusteltiin mielipiteitä ajatustemme edelleen kehittämisen suhteen. Kun saamamme vastaukset osoittivat ajatuksillamme olevan lämmintä vastakaikua suvun jäsenten keskuudessa, päätimme jatkaa toimintaa. Toimikunta onkin ollut koolla lukuisia kertoja, ja niin on päästy siihen, että me nyt olemme täällä pitämässä Emanuel ja Liisa Hellmanin poikien jälkeläisten ensimmäistä sukukokousta. Mainittu
toimikunta, joka oli kokoonpantu yksinomaan helsinkiläisistä, on alusta
alkaen käsittänyt toimintansa väliaikaiseksi, jatkuvaksi siihen saakka, kunnes suvun jäsenet koolle saatuina voivat valita pysyväisemmän sukutoimikunnan, mikäli katsovat siihen aihetta olevan.

Yksi ensimmäisiä kysymyksiä, jonka eteen v.a. toimikunta ryhtyessään asiaa kehittämään joutui, oli kysymys siitä, kuinka laajoissa puitteissa taaksepäin ja sivulle päin toimintaa oli pyrittävä hoitamaan, t.s kuinka laajaksi suku tämän toimintamme yhteydessä oli käsitettävä. Jouduimme heti aluksi toteamaan, että niistä E. H:n suvun haaroista, joihin itse kuuluimme, nim. E. H:n poikien Kustaan, Samulin ja Juhon jälkeläisistä. voimme saada suhteellisen helposti kokoon tarpeelliset tiedot, mutta että sitä vastoin hänen tyttäristään ja näiden jälkeläisistä meillä oli tietoja hyvin vähän ja että hänen vanhempiensa ja esivanhempiensa muista jälkeläisistä tiedot puuttuivat kutakuinkin täydellisesti. Päätimme sen vuoksi ainakin toistaiseksi rajoittua E. H:n poikien jälkeläisiin, siis e.m. kolmen pojan jälkeläisten muodostamiin sukuhaaroihin, mikä sekin, henkilötietojen ja osoitteiden hankkimiseksi, vaati oman työnsä.

Olisi kuitenkin paikallaan, että vähitellen saataisiin selvitystä Emanuel H:n tyttärien sukuhaaroista ja niihin kuuluvista sekä ehkä aikaisempien esivanhempiemme muistakin jälkeläisistä, s.o. laajemmalti sivusuvustamme. Olisi nähdäkseni suotavaa myös, että saataisiin jotain selvitystä naispuolisistakin esivanhemmistamme ja heidän suvuistaan. Kaikki tällainen suvun selvittely tietenkin lähinnä olisi valittavan sukutoimikunnan tehtävä, mikäli sellainen valitaan ja täällä koolla olevat pitävät tällaista selvittelyä toivottavana, On kuitenkin ehkä syytä tässä yhteydessä huomauttaa, että selvitysten hankkiminen näistä seikoista tulee olemaan runsaasti aikaa ja työtä vaativaa, mutta vähitellen ehkä voidaan päästä eteenpäin. Myös kaikenlainen sukumuistojen kerääminen ja niiden sopivalla tavalla halukkaille suvun jäsenille toimittaminen on sellainen tehtävä, joka lähinnä kuuluisi sukutoimikunnalle. Oma merkityksensä on myös suvun jäsenten keskinäisen yhteydenpidon järjestämisellä; tässä kokouksessa on syytä ottaa harkittavaksi m.m. onko syytä vastaisuudessa jatkaa tämäntapaisten sukukokousten järjestämistä ja mitä siinä suhteessa ehkä olisi varteenotettava.

V.a. sukutoimikunnan jäsenet toivoisivat, että tänä iltana saataisiin kuulla paikalla olevien suvun jäsenten mielipiteitä kaikista näistä jaa niihin liittyvistä seikoista.

Käytännöllisistä syistä mainitsen vielä muutaman sanan tämän illan ohjelman suunnittelusta. Lähettämissämme kirjeissä oli mainittu, että heti tämän alkajaisselostukseni jälkeen olisi pidetty virallisluontoinen sukukokous. Ravintolan taholta esitetyn toivomuksen mukaan olemme kuitenkin muuttaneet järjestystä siten, että esitykseni päätyttyä siirrytään, kello 18, yhteiseen päivällispöytään, ja että virallinen kokous pidetään vasta myöhemmin illalla. Päivällisen aikana saamme kuulla eräitä v.a. toimikunnan jäsenten esityksiä sukumme menneistä polvista y.m, ja musiikista huolehtivat niinikään sukumme jäsenet. Päivällisen jälkeen tapahtuu kello 20,0o sukukokouksen valokuvaus. Sen jäkeen aloitetaan virallinen kokous, jonka aikana esitettävien keskustelukysymysten yhteydessä toivomme suvun jäsenten esittävän mielipiteitään asioista. Kokouksen päätyttyä jatkamme seurustelua kahvipöytien ääressä, ja kahvin lomassa on vielä itse kullakin tilaisuus esittää ajatuksia, joita hänellä ehkä on sydämellään, ennen kaikkea evästyksiä ja toivomuksia mahdollisesti valittavalle pysyvämmälle sukutoimikunnalle. Maksuun, joka on ovella peritty, sisältyy maksu päivällisestä ja kahvista. Jos joku haluaa tehdä lisäksi erikuistilauksia, on siihen tietenkin tilaisuus, eri maksusta, joka on suoritettava tarjoilijalle.

V.a. toimikunta. on erityisellä ilolla joutunut toteamaan, että suvun jäsenet ovat näin runsaslukuisasti tulleet saapuville. Meitä on täällä noin 50 henkeä. Kun Emanuel H:n poikien jälkeläisiä ja heidän puolisojaan laskelmiemme mukaan on täysi-ikäisiä elossa muutamaa vailla 100, on osanottoprosentti tässä kokouksessa kieltämättä varsin suuri.

Toivomme, että kaikki hyvin viihtyisitte, että tämä tilaisuus lähemmin
liittäisi sukumme jäseniä toisiinsa ja että läsnäolijat itse kukin tästä
yhdessäolosta saisivat jotain sellaista positiivista, että mielellään
voivat muistella tätä yhdessäoloa myöhemminkin arkisen aherruksen lomassa.