Suvun väistyvän puheenjohtajan Gábor Molnár puhe sukuhaudalla 14.6.2015 

Miksi tulemme sukutapaamisiin? Nehän ovat läsnäoloa yhdessä niiden kanssa, jotka jo alunalkujaan ovat valmiita ja halukkaita katsomaan toinen toisiaan silmiin. Tällä kertaa sukutapaaminen oli myös vanhan miehen kuvan katselemista, miehen, jota ilman emme olisi olemassa. Historiasta ja toisistamme voiman saaminen, onnellisen elämän löytäminen sekä merkityksellisyyden kokeminen ovat todennäköisinä syinä siihen, että tulemme sukutapaamisiin.

Miksi tulemme hautausmaalle sukutapaamistemme yhteydessä? Kävisikö siinä sama vastaus kuin edellä? Tavoittelemme elämän ison kuvan löytämistä, sitä, että koskettamalla hautakiven pintaa saisimme yhteyden niihin, jotka ovat edellämme kulkeneet, ovat toivoneet ja jaksaneet. Kun lähtökohta on ehdottomasti se, josta eilen oli puhetta, että kukaan ei tule tähän elämään omasta tahdostaan ja siksi jokainen meistä olemme tarvinneet ja tarvitsemme itseämme vahvempien antamaa tukea, positiivisia mielikuvia itsestämme, tulevaisuudestamme ja maailmasta, joka meitä ympäröi.

Olen pari kertaa aikaisemminkin ollut lausumassa joitakin ajatuksia, jotka mielestäni ovat sopineet tähän yhteyteen. Olen lopettanut puheeni samalla tavalla, pyytäen taivaan siunausta lapsillemme ja heidän unelmilleen.

Tällä kertaa haluan lukea Paula Vesalan rakkauslaulusta yhden rivin, joka on tulvillaan valoa, lämpöä ja unelmaa ikuisuudesta: KUNPA AURINGON PÄIVÄT PÄÄLLÄMME EI PÄÄTTYISI KOSKAAN. Tärkeintä on muistaa, että aurinko on hyvyys toisia kohtaan ja että oikein tekeminen auttavat löytämään elämämme tarkoituksen.

Gábor Molnár

Ohessa tunnelmakuva kokouksesta: kokouksen kaksi iäkkäintä edustajaa Antero Tiirikka ja Katarina Piha valmistautumassa viralliseen sukukuvaan. Katarina Pihan takana Katarinan tytär Kristina Kunttu miehensä Tapani Kuntun kanssa