Antero Tiirikan puhe

Hyvät Emanuel Hellmanin suvun jäsenet!

Olemme runsaslukuisina kokoontuneet tänne maamme pääkaupunkiin pitämään sukukokousta saadaksemme tutustua toinen toisiimme. Paljon on täällä niitä, jotka ovat jo ennestään tuttuja, mutta joilla hajallaan asuen vain harvoin on tilaisuus tavata toisiaan. Kun on kysymyksessä niin suuri ja laajalle levinnyt suku, kuin tämä Hellman suku, niin suuri joukko suvun jäseniä jää aivan vieraiksi ja tuntemattomiksi toisilleen.

Meitä on joukko raumanseutulaisia saapunut tähän tilaisuuteen edustamaan Emanuel Hellmanin vanhimman tyttären Elisabethin jälkeläisiä. Valtaosa meistä elää edelleen Rauman seuduilla. Suurin osa on maata viljelevää väestöä, mutta on meitä myös huomattavasti muillakin ammattialoilla. Sukuhaara käsittää tällä hetkellä 117 elossaolevaa jäsentä, 27 henkilöä tästä suvusta on jo saanut iäisyyskutsun. Täällä mukana olevien, mutta varsinkin poissaolevien Elisabeth Hellmanin jälkeläisten puolesta tuon terveiset tähän tilaisuuteen.

On sanottu, että kansalla, joka ei tunne menneisyyttään, ei myöskään ole tulevaisuutta. Sama varmaankin pitää paikkansa myös yksityistä sukua ajatellen. Tässäkin mielessä tällainen sukukokous on suurimerkityksellinen, se on omiaan herättämään kiinnostusta esivanhempien elämää kohtaan. Yksinomaisena tarkoituksena ei siis olekaan tutustua toinen toisiimme, vaan tahdomme tässä tilaisuudessa rakkaudella ja kunnioituksella muistella edesmenneitä sukumme jäseniä ja kantavanhempia. He ovat olleet useassa polvessa meille nykyajan ihmisille esimerkillisiä kansalaisia ja kasvattajia. Monesti hyvinkin vaatimattomissa oloissa eläen vailla niitä tekniikan ja sivistyksen tuomia etuja, jotka ovat meidän käytettävissämme, he ovat uskollisina itselleen ja kutsumukselleen uurastaneet lastensa ja tulevien sukupolvien hyväksi. He ovat eläneet jumalanpelossa ja kaikessa häneen turvaten ja luottaen. Tämän saman elämäntavan he ovat tahtoneet juurruttaa lastensakin sydämiin.

Olkoon tämä esivanhempien kaunis muisto kannustamassa niitä suvun jäseniä, jotka jo ovat ehkä kauaskin kaikonneet Kulamaan Helkkilän pelloilta ja koivukujan varsilta. Samoin kannustakoon se teitä muitakin, jotka olette tulleet tämän suvun piiriin. Kannustakoon se meitä kaikkia uskollisesti täyttämään se tehtävä, joka meidän osaksemme tässä yhteiskunnassa on suotu, olkoonpa se sitten kunnan, valtion, maanviljelyksen, teollisuuden tai millä alalla hyvänsä. Aina olkoon päämäärämme rakkaan Suomen menestys.